Valmistevero ja tullit Alankomaissa

Päivitetty 19. helmikuuta 2024

Yritysten, jotka tuovat tavaroita kolmansista maista EU: hun ja erityisesti Hollantiin, on ilmoitettava tavarat tullissa. Jotkut tuonnit ovat arvonlisäveron ja tullin alaisia. Perustetun tulliliiton ansiosta koko EU: ta pidetään yhtenä alueena tullipolitiikan kannalta. Siksi kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan yleensä samoja verokantoja ja sääntöjä. Kun tavarat saapuvat ”vapaaseen liikkeeseen” (kaikki tullit on maksettu ja tuontimuodollisuudet on suoritettu) tietyssä jäsenvaltiossa, esimerkiksi Hollannissa, ne voivat liikkua vapaasti muiden jäsenvaltioiden välillä ilman lisämaksuja tai tullimuodollisuuksia.

On kuitenkin huomattava, että vaikka EU: n säännökset ovat yhteisiä, niiden soveltaminen ja / tai tulkinta voi olla erilainen NEITI. Hollannilla on pitkät perinteet kaupassa ja tarjoaa liiketoimintaystävällisen, avoimen ympäristön. Tullivalvonnan osalta paikalliset tulliviranomaiset panostivat paljon joustavien ratkaisujen tarjoamiseen. Tulliveroissa tai tullivalvonnassa ei ole alennuksia, mutta Alankomaiden viranomaiset yleensä yrittävät suorittaa valvonnansa niin, että sillä on mahdollisimman vähän vaikutusta yritysten toimintaan.

Tullit Euroopassa

Kolmansista maista EU: hun tuotavien tuotteiden tullit määräytyvät jäljempänä kuvattujen kolmen pääkriteerin perusteella.

Luokittelu

EU: n yhdistetyssä nimikkeistössä (luettelo tavaroista, joilla on osoitetut koodit ja tullitariffit) määritetään maksettavien tullien määrä, koska siinä ilmoitetaan, mitä tavaroita verotetaan arvot tullit (tietty prosenttiosuus niiden arvosta), muut erityiset tullit (esimerkiksi asetettu arvo tilavuusyksikköä kohti) tai niistä ei kanneta tullia (ns. nollavero). Kun hakemus jätetään, tulliviranomaiset antavat päätöslauselman tuoteluokituksesta. Sitova tariffitietopäätös varmistaa tavaroiden oikean luokittelun, koska se sitoo kaikkia EU: n tulliviranomaisia ​​ja haltijaa. Voimme auttaa sinua määrittämään tavaroidesi luokituksen ja avustamaan sinua sitovien tariffitietojen hakemusten valmistelussa ja perustelemisessa.

Arvostus

Kun arvot tullien määrää, EU: n tullausarvoa koskevat säännöt perustuvat Maailman kauppajärjestön sääntöihin ja edellyttävät vastaavasti kauppa-arvoihin liittyvän lähestymistavan soveltamista: tavaroiden maksettava tai maksettu hinta määrää niiden tullausarvon eli arvonmääritys perustuu myy / osta -tapahtuma. Joten periaatteessa kaupan osapuolten liiketoimia käytetään määrittämään kaupan arvo. Tullihallinnot voivat lisäksi pyytää todisteita siitä, että osapuolet ovat riippumattomia ja yhtäläisissä olosuhteissa osoittaakseen ostohintojen markkinaehtoisen laadun. Vaihtoehtoisia menetelmiä voidaan käyttää vain, kun tapahtuma-arvoja ei ole saatavana tai niitä ei voida käyttää.

Kun myynti- / ostotapahtumaa käytetään tullausarvon määrittämiseen, tiettyjä kustannuselementtejä voidaan lisätä, jos ne on jätetty pois maksetusta hinnasta (esim. Vakuutus ja kuljetus EU: n rajalle, tutkimus- ja kehityskulut, rojaltimaksut tai avustustiedot) . Tietyissä olosuhteissa jotkin elementit, kuten maakuljetus tai asennus, voidaan sulkea pois, jos ne muodostavat osan ostohinnasta.

Alkuperä

Euroopan unioni on tehnyt etuuskohtelu- ja vapaakauppasopimuksia monien maiden kanssa. Edellyttäen, että näissä sopimuksissa määritellyt tiukat vaatimukset täyttyvät, osallistuvista maista peräisin olevat tavarat voivat tulla unioniin matalammalla tullilla tai ilman tullimaksuja (ts. Nolla). EU kuitenkin soveltaa tuontiin liittyviä kaupan suojaamistoimenpiteitä, toisin sanoen suoja-, tukien vastaisia ​​(tasoitustoimenpiteitä) ja polkumyynnin vastaisia ​​toimenpiteitä, jotka yleensä johtavat lisätulliin. Tällaisia ​​toimenpiteitä toteutetaan usein tavaroista, jotka ovat lähtöisin tietyistä maista. Siksi tullimenot on harkittava huolellisesti tuotanto- tai hankintapäätöksiä tehtäessä.

Toisin kuin Yhdysvalloissa, Euroopan unionilla ei ole yleistä järjestelmää maksettujen tullien palauttamiseksi. Siksi tuontitavaroiden jälleenviennin yhteydessä tuontihetkellä maksettuja tulleja ei voida palauttaa. EU: n ulkopuolisille markkinoille tarkoitettujen tavaroiden tarpeettomien tullien maksamisen välttämiseksi voidaan käyttää erilaisia ​​suspensiojärjestelyjä, mukaan luettuina tulliliikenne (kuljetuksen osalta), sisäinen jalostus (jalostukseen) ja tullivarastointi (varastointi). Tällaisia ​​järjestelyjä voidaan myös tehdä tuontiveron ja tullien siirron lykkäämiseksi. Näiden keskeyttämisjärjestelmien käyttö edellyttää yleensä lupia, jotka voidaan myöntää vain EU: hun sijoittautuneille yrityksille.

Maahantuojilla on erilaisia ​​tullihelpotuksia, jos ne täyttävät tietyt vaatimukset.

Lisäksi on olemassa yksinkertaistettuja tullimenettelyjä vientiä, tuontia ja / tai kauttakulkua varten. Nämä menettelyt antavat usein joustavamman (logistiikka) toimintojen hallinnassa, koska tullivalvonta voidaan suorittaa yrityksen hallinnollisessa osastossa fyysisen tarkastuksen vaatimisen sijasta. Yksinkertaistaminen voi myös antaa viejille mahdollisuuden antaa itse alkuperätodistuksia ja alkuperätodistuksia kaupallisille asiakirjoille, esimerkiksi laskuille (valtuutetut viejät). Näiden alkuperäilmoitusten tai todistusten perusteella voidaan alentaa tullia tuonnissa määrävaltiossa.

Valmistevero

Valmistevero on määritelmän mukaan tietyn kulutustavaroiden kulutusvero, joka on määritelty EU: n yhteydessä. Esimerkkejä valmisteveron alaisista tavaroista ovat viini, olut, väkevät alkoholijuomat, mineraaliöljyt ja tupakka. Maksettavat valmisteverot voivat olla huomattavia määriä, ja tällainen tuonti vaatii monimutkaisempia tullimenettelyjä. Siksi on suositeltavaa kysyä neuvoa ennen tuontia.

UCC (unionin tullikoodeksi)

Toukokuun alussa 2016 korvasi nykyisen yhteisön tullikoodeksin uudella UCC: llä. Edellä tarkastellut pääperiaatteet pysyvät ennallaan, mutta UCC tekee joitain merkittäviä muutoksia tullausarvoa koskeviin säännöksiin. Myös ennakkomyynnin periaatetta ei voida enää soveltaa tullausarvon määrittämisessä.